Työkaluja tarvitaan arjessa selviytymiseen ja ihmissuhdetaidot ovat siihen mitä parhaimpia työkaluja. Äitinä, avovaimona ja opettajana tarvitsen ja käytän niitä päivittäin. Kun opettajakoulutukseni alussa 10 vuotta sitten tutustuin tunne- ja vuorovaikutustaitoihin ensimmäisen kerran, vakuutuin niiden hyödyllisyydestä opettajan työssä. Nyt taaperon äitinä ja avopuolisona näen vielä selvemmin, mikä merkitys näillä taidoilla on hyvinvointiini. Tietoisuus omista tunteistani, tunteiden säätelytaitoni, kykyni kuunnella ja ilmaista omia tarpeitani sekä toiveitani auttavat minua päivittäisessä vuorovaikutuksessa läheisteni kanssa. Erityisesti parisuhteessani olen iloinen siitä, että olemme oppineet ilmaisemaan toiveitamme ja kertomaan ääneen odotuksistamme yhteiselon suhteen. Kummankaan osapuolen ei ole tarvinnut leikkiä ajatusten lukijaa ja olemme onnistuneet välttämään monet ristiriidat tämän ansiosta.
Opettajan työssäni olen kokenut tärkeäksi nuoren turvallisen kasvun ja kehityksen tukemisen. Lukioikäisiäkin opettaessani innostun ajatuksesta, että voin aineen opettamisen lisäksi auttaa heitä sosiaalisten taitojen oppimisessa, tunteiden säätelyssä, omien voimavarojen tunnistamisessa ja myönteisen minäkuvan rakentamisessa. Laadukkaalla tuntien suunnittelulla ja mielekkäillä opetussisällöillä- ja tavoilla opettaja pystyy vähentämään oppilaiden häiritsevää käyttäytymistä ja lisäämään työrauhaa. Vaikka sisällön korkeatasoinen opettaminen ja oman oppiaineen hallinta ovat tärkeitä, tarvitsee opettaja avukseen muitakin taitoja. Itse olisin oppilaideni kanssa koko törmäyskurssilla, jos en kuuntelisi heidän tarpeitaan. Mitä enemmän olen kiinnostunut heidän voinnistaan, jaksamisestaan ja odotuksistaan opetusta kohtaan, sitä paremmin yhteistyömme sujuu.
Kuuntelu, selkeä ja avoin viestintä sekä ristiriitojen ratkaiseminen ilman alistavaa vallankäyttöä ovat työkaluja, joita olen saanut oppia erilaisilla tunne- ja vuorovaikutuskursseilla. Näitä taitoja todella tarvitaan työelämässä, niin kollegoiden kuin lasten ja nuortenkin kanssa. Ristiriitatilanteissa oppilaideni kanssa yritän aina ensin kuunnella oppilasta, jotta pääsisin selville ristiriidan todellisista syistä. Toisaalta kuunteleminen antaa minulle aikaa rauhoittua ja tasata tunnemyrskyäni. Oppilaskin rauhoittuu, kun hän huomaa, että ole valmis kuuntelemaan tuomitsemisen tai syyttämisen sijaan. Kollegoiden kanssa ensimmäinen työvuosi meni omien mielipiteiden nieleskelyssä. Vuorovaikutustaidot ovat tuoneet rohkeutta tarttua koulukulttuurissa itseä häiritseviin toimintatapoihin ja uskallusta antaa palautetta kollegalle.
Thomas Gordonin kansainvälinen vuorovaikutuskoulutus sisältää kasvatusalan ammattilaisille suunnatun Toimiva Koulu-kurssin, jonka kouluttajana olen nyt toiminut neljä vuotta Suomessa. Suomalaiset lapset oppivat tutkimuksien mukaan hyvin, mutta eivät viihdy koulussa. Mielenterveyden edistäminen on jäänyt fyysisen terveyden edistämisen jalkoihin, vaikka mielenterveysongelmien määrän lisääntyminen on huolestuttanut jo pitkään. Kasvatusalan ammattilaiset, joilla on hyvät tunne- ja vuorovaikutustaidot, pystyvät luomaan henkistä hyvää ja turvallisen kasvualustan lapsille ja nuorille. Ennaltaehkäisy on ainut järkevä tie lasten ja nuorten pahoinvoinnin vähentämiseen. Joskus nuoren voi pelastaa se yksi turvallinen aikuinen, joka asettuu rinnalle kuuntelemaan ja kysymään, miten menee? Olen todennut, että kiireen keskelläkin on aina aikaa pysähtyä kysymään ja kuulemaan, mitä nuorelle kuuluu. Joskus olen aloittanut toisen oppitunnin puoli tuntia myöhässä, kun oppilas on halunnut jäädä juttelemaan huolestaan. Pysähtyminen oppilaan vierelle ei ole koskaan kaduttanut jälkeen päin.
Terveisin,
Elviira (joogaohjaaja ja mindfulness-tunnetaitovalmentaja, Laive Oy:n yrittäjä)
Amanden blogi 3.11.2015