Tunnistatko itsesi tilanteesta: löhöilet sohvalla etkä millään jaksaisi lähteä ulos liikkumaan? Makaat edelleen sohvalla, vaikka tiedät että kävelylenkki on juuri se asia, joka tekee kropallesi hyvää ja virkistää aivojasi? Ja silti edelleen makaat sohvalla?

Epäilen, että jokainen on kohdannut elämässään vastaavia tilanteita. Tiedät tasan tarkkaan, mikä olisi hyväksi, mutta teot eivät vastaa tietoa. Voi olla, että huomaat käyväsi itsesi kanssa keskustelua:

“Lepään enää vain hetken aikaa. Ihan vain hetkeksi suljen silmäni ja sitten lähden. (…kuluu muutama minuutti). Ei hemmetti, nyt pitäisi kyllä jo lähteä! Näyttää niin kauniillekin ulkona, että on suuri vääryys jäädä sisälle. (…kuluu taas muutama minuutti) Kyllähän mun pitäisi nyt tää jo hanskata! Mulla on taatusti tosi hyvä olo sen jälkeen, kun olen käynyt kävelyllä. Liikunta tekee tosi hyvää jo ihan tutkimustenkin mukaan. (…kuluu taas muutama minuutti) Nyt kyllä avaan silmäni ja lähden! Ihan varmasti lähden! (…ja kuluu taas muutama minuutti)

Jälkikäteen havainnoituna keskustelut itsemme kanssa ovat joskus hyvinkin tragikoomisia. Vaikka kuinka tiedämme, mikä on hyväksi meille, mielemme höpinä estää meitä toimimasta järkevällä tavalla. Aivan kuin jumittuisimme kuuntelemaan huonoa C-kasettia, joka jää tasaisin väliajoin junnaamaan paikalleen. Olemme luupissa, joka toistaa itseään eikä puhetta saa pysähtymään.

Mielen sisäisen puheen kuuntelu on joskus raskasta ja välillä vaikeaa pysäyttää – eikä kukaan ole väittänytkään, että puheen pysäyttäminen olisi aina helppoa. Tietoisuustaitojen opettelussa on hauskinta kuitenkin se, että voi itse valita, mitä keinoja käyttää huonon kelan lopettamiseen. Ehkä joskus vain harhautat salakavalasti mielesi siirtymällä tekemään toista askaretta ja puhe lakkaa. Joskus taas toimii päättäväinen pysähtyminen läsnäolevaan hetkeen ja huomion suuntaaminen hengitykseen. Ja pian jo huomaat, että ajatukset olivat vain ajatuksia. Saatuasi etäisyyttä ajatuksiisi, voit toimia toisin.

Joskus kun tilanne on erittäin vakava (kuten tässä tilanteessa), on syytä ottaa esille yksi vahvimmista ja toimivimmista strategioista… eli huumori! Jopa tiukimmista väittelyistä itsensä kanssa voi selvitä huumorilla, kunhan löytää oikean tavan kutittaa omia nauruhermoja. Hyväntahtoinen ja lempeä nauru itselleen tehoaa aina!

Oma lempparisutkautukseni sisäiselle puheelle on: “Soititte numeroon, johon ei juuri nyt saada yhteyttä. Jätä viesti äänimerkin jälkeen.” Ja kappas vain saan aikaan naurahduksen höpsöille ajatuksilleni ja huomaan, että ajatukset todellakin ovat vain ajatuksia. Typerät ajatukset lähetän suoraan vastaajaan – ja myönnän, että joskus jopa deletoin ne kuuntelematta. Tietoisuustaitojen ja itsemyötätunnon kautta on mahdollista irrottautua negatiivisten ajatusten kehästä, vaikka ei se aina heleppoo olekaan 🙂

Onko Sinulla joku tehokas keino, jonka avulla saat etäisyyttä ajatuksiisi?

Ulkoilun jälkeen hyvillä mielin,

Kaisa (jooga- ja mindfulnessohjaaja)


Mindfulnessia ja tietoisuustaitoja voi oppia kurssiemme kautta oivaltavilla ja mielekkäillä tavoilla!

Amanden blogi 16.3.2017