Jos saan valita yhden raskausajan hyvän olon lähteen, valitsen joogan. Ensimmäisessä raskaudessani kaikenlainen liikunta kävi mahdottomaksi raskausviikolta 27 lähtien. Loppuraskaus sujui kuitenkin hyvin, koska päivittäiset joogaharjoitukset pitivät lihakseni vetreinä ja vahvoina. Nyt toisessa raskaudessani kävelylenkit ovat olleet mahdottomia kovan nivuspaineen ja supistelujen vuoksi jo raskausviikolta 20 lähtien. Joogaharjoittelu antaa minulle kuitenkin mahdollisuuden rentouttaa kehoa ja mieltä. Taaperon hääriessä ympärilläni pitkät ja rauhalliset joogaharjoitukset ovat utopiaa, mutta muutamilla täsmäliikkeillä ja lyhyillä harjoituksilla saan verenkiertoon vauhtia ja lihaskolotuksiin helpotusta. Ennen kaikkea säännöllinen joogaharjoitus valmistaa minua kuitenkin synnytykseen.

Rauhallinen, syvä hengitys yhdistettynä tietoiseen liikkeeseen vie odottavan äidin keskittyneeseen tilaan, jota tarvitaan läpi synnytyksen. Jooga sopii kaikille raskaana oleville, eikä sen aloittaminen edellytä aiempaa kokemusta joogasta. Malla Rautaparta (2010) on osuvasti kiteyttänyt kirjassaan ”Raskaus, synnytys, äitiys – äidiksi omaa kehoa kuunnellen”, miten jooga ei vaadi notkeutta, liikunnallisuutta tai urheilullista mieltä. Sen sijaan tarvitaan uteliasta asennetta ja uskallusta heittäytyä kuuntelemaan kehon viestejä.

Lantionpohjan lihasten vahvistaminen ja rentouttaminen, sekä yhteyden löytäminen omaan syvään hengitykseen ovat raskausajan joogan tärkeimpiä tavotteita. On ihmeellistä, miten kovan kuorman lantionpohja kantaa läpi raskauden. Lantionpohja on kuin lattia ylävartalollemme, ja näin ollen lantionpohja kannattelee lantion ja vatsan elinten painon lisäksi kohdussa kasvavaa vauvaa. Haastetta kuorman kantamiseen lisäävät raskausajan hormonit, jotka pehmentävät ja löysentävät lantionpohjan lihaksistoa ja liitoksia. Keskittyneessä joogaharjoituksessa lantionpohjan lihaksia käytetään läpi harjoituksen, joten jooga on mitä parasta lantionpohjajumppaa. Raskausajan joogassa korostuu erityisesti myös lantionpohjan rentouttaminen ja jännitysten vapauttaminen.

Vaikka olin harrastanut joogaa neljä vuotta säännöllisesti ennen ensimmäistä raskauttani, vasta raskausaikana kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota lantionpohjani rentouttamiseen. Jännityksien vapauttaminen vaati keskittymistä kohdallani paljon enemmän kuin lantionpohjan lihasten jännittäminen. Ensimmäinen synnytykseni pitkittyi ja päättyi sektioon, joten lantionpohjani todennäköisesti ei osannut rentoutua synnytyksen aikana. Mielenkiinnolla odotan, miten osaan rentouttaa lantionpohjaani tulevassa synnytyksessä.

Syvän, rauhallisen hengityksen löytäminen voi olla haastavaa. Joogaharrastusta aloittaessani muistan, miten hengitys tuntui kaikkein vaikeimmalta asialta harjoituksessa. Säännöllinen, kärsivällinen harjoitus opetti minua hiljalleen löytämään yhteyden vapaaseen ja vaivattomaan, mutta silti syvään hengitysrytmiini. Jos hengitys tuntuu haastavalta tavallisessa arjessa, voi vain kuvitella, mitä haasteita kivuliaat supistukset ja kohdussa painava vauva tuovat hengitykseen. Rauhallinen ja syvä hengitys takaavat riittävän hapensaannin sekä äidille että vauvalle läpi raskauden ja synnytyksen. Siksi hengitysharjoituksia todella kannattaa tehdä raskaus aikana, ja samalla kasvattaa luottamusta oman hengityksen rauhoittavaan voimaan.

Rautaparta (2010) kuvaa, miten syvä hengitys on kuin äidin sisäinen kosketus, tapa saada lapsi liikkumaan kohdussa. Aina kun pysähdyn tietoisen rauhallisen hengityksen äärelle, ajattelen, kuinka vauva kohdussani tuntee pallean rytmisen painumisen kohdun seinämää vasten. Ehkä vauva osaa aistia, että meillä molemmilla on kaikki nyt hyvin.

Terveisin Elviira

Amanden blogi 27.8.2015