Miten löytää arkeen hengittävyyttä ja rentoutta silloin, kun ympärillä on paljon hälinää ja vanhemman jatkuvaa läsnäoloa tarvitsevia rakkaita pikkuihmisiä? 

Koska aikaa omille harrastuksille ei ole paljon lasten ollessa pieniä, on löydettävä uusi näkökulma oman hyvinvoinnin ja rentouden ylläpitämiseen. Vaikka päivittäinen arki on intensiivistä vuorovaikutuksessa olemista lasten kanssa, se ei estä olemasta läsnä myös itselle. Pieniä ja itselle hyvää tahtovia tekoja voi tehdä, jos on tahtoa ja motivaatiota harjoitella läsnäolon taitoa, eikä vaadi täydellisyyttä muilta, ympäristöltä tai itseltään.

Top 3 vinkit hengittävään arkeen:

  1. Huomaa hengitys ja anna uloshengitysten pehmentyä.
  2. Aktivoi mielihyvähormoneja: läsnäoleva kosketus.
  3. Anna tilaa hiljaisuudelle.

Saan jakaa arkeani tällä hetkellä kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa. Itselleni rauhaa ovat luoneet oivallukset hengityksen seuraamisesta ja hiljaisten hetkien löytämisestä. Hengitys kulkee koko ajan mukanani ja vaikuttamalla siihen voin saada aikaan rentoutumisreaktion kehossani nopeasti. Lasta silittäessä illalla sängyssä tai vaunuja heijatessa ulkona voin viedä huomion hengitykseen ja antaa sen pehmentyä. Erityisesti uloshengitysten pidentäminen aktivoi lepohermostoa eli parasympaattista hermoston haaraa.

Kun kiire puskee päälle ja ärsyyntyneisyys kasvaa, on hyvä painaa jarrua ja hidastaa omaa vauhtia. Näin voin kohdata tietoisemmin ja rauhallisemmin eteisen lattialle liimaantuneen taaperon, joka ei halua pukea ulkovaatteita. Muutaman tietoisen hengityskierroksen jälkeen pystyn huutamisen sijaan sanomaan taaperolleni ystävällisen jämäkästi, että nyt puetaan ne vaatteet yhdessä. Minä autan sinua. 

Silittely ja läheisyys lisäävät mielihyvähormoni oksitosiinin eritystä ja auttavat kehoamme palautumaan ja rentoutumaan. Käpertyminen sängyn tai sohvan nurkkaan lapsi kainalossa iltasadun tai nukutuksen ajaksi on mitä parhainta oksitosiinihoitoa. Olemalla läsnä lapselleni voin samalla aistia myös tuntemuksia itsessäni ja omassa kehossani. Huomaan usein illalla, kuinka keho on päivän aikana jännittynyt. Rentoutan hartioita hieman alemmas ja annan leukaperien pehmetä ja olo tuntuu heti paljon hengittävämmältä.

Koska hiljaisia hetkiä on luonnostaan vähän lasten ollessa pieniä, on niitä opittava luomaan ja niihin tartuttava aina kun mahdollista. Esimerkiksi automatkoilla radion voi laittaa kiinni ja pyytää lapsia seuraamaan ulkona näkyvää maisemaa hiljaisuudessa. Joskus se onnistuu ja joskus ei, ja sekin on vain hyväksyttävä. Jos lapset uppoutuvat kotona hiljaisiin leikkeihin edes hetkeksi, voin sulkea silmäni ja vain olla läsnä itselleni. Itse nautin hetkistä, kun isommat lapset ovat menneet edeltä ulos ja saan imettää sisällä kaikessa hiljaisuudessa vauvaa. Kun annan puhelimen ja somen olla, voi vain keskittyä vauvaan ja itseeni.

Asiat eivät lopu tekemällä, eikä vuorokauteen ole mahdollista saada lisää tunteja. Siksi on hyvä pohtia, miten oman aikansa haluaa käyttää. Koska kireä mielemme ja ylivirittynyt kehomme heijastuvat tapaamme olla lastemme kanssa, on hyvä vaalia arjessa niitä pieniä asioita, jotka auttavat hellittämään ja olemaan rennommin läsnä itselle ja muille.

Terkuin, Elviira